Slow Mo Strike: Knives in Time

Analyysin teki Appwesome

Ensimmäisellä pelikerralla Slow Mo Strike: Knives in Time tekee hyvin selväksi, mikä sen idea on: aika hidastuu, ja minun pitää piirtää veitsille reitti, joka osuu kaikkiin ruudulla näkyviin kohteisiin. Ajatus on yksinkertainen, mutta onnistunut suoritus tuntuu yllättävän palkitsevalta. Kun liike lähtee juuri oikeaan suuntaan ja koko sarja osuu yhdellä sulavalla vedolla, peli tarjoaa pienen mutta aidon onnistumisen tunteen.

Tämä on KAYAC Inc:n kehittämä toimintaan painottuva peli, joka sopii lyhyisiin pelituokioihin paremmin kuin pitkiin istuntoihin. Se on ilmainen ja tarkoitettu PEGI 12 -ikäluokalle. Minulle sen kiinnostavuus syntyy ennen kaikkea ajoituksen ja reitin suunnittelun yhdistelmästä, ei tarinasta tai laajasta hahmokehityksestä. Jos etsit nopeasti käynnistyvää peliä, jota voi pelata muutaman minuutin kerrallaan, lähtökohta toimii hyvin.

Miksi ensimmäinen viikko tuntuu niin hyvältä

Ensimmäisten päivien aikana peli hyötyy siitä, ettei se hukuta pelaajaa sääntöihin. Ruutu kertoo nopeasti, mitä pitää tehdä, ja hidastettu aika antaa juuri tarpeeksi tilaa ajatella ennen viimeistä liikettä. En joudu opettelemaan monimutkaista ohjausjärjestelmää, vaan keskityn siihen, miten yksi veto kannattaa piirtää. Tämä tekee kokeilemisesta helppoa myös silloin, kun en halua aloittaa pitkää pelisessiota.

Parasta on se, että epäonnistuminen tuntuu yleensä omalta virheeltäni. Jos reitti menee liian lähelle väärää kohtaa tai ajoitus pettää, ymmärrän nopeasti, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Tällainen palaute on tärkeä ero moniin satunnaisiin toimintapeleihin verrattuna. Peli ei tarvitse pitkiä ohjeita selittääkseen, miksi yritys meni pieleen.

Ensimmäisen viikon aikana löysin myös käytännöllisen pelitavan: en yritä piirtää täydellistä ratkaisua heti. Teen ensin turvallisen kokeilun, tarkkailen liikkeen rytmiä ja säädän seuraavaa yritystä. Tämä vähentää turhaa hosumista. Hidastettu aika ei tarkoita, että kaikkeen olisi loputtomasti aikaa; se antaa mahdollisuuden tehdä päätös rauhassa, mutta reitin on silti oltava tarkka.

Yksi pelin aliarvostetuista vahvuuksista on sen sopivuus keskeytyvään arkeen. Voin avata sen bussipysäkillä, pelata yhden tilanteen ja sulkea sovelluksen ilman, että tarvitsen pitkää valmistelua. Se toimii hyvin myös silloin, kun haluan vaihtelua uutisten selaamiseen tai lyhyen tauon työpäivän keskellä. Sen vahvin käyttötapa on lyhyt, keskittynyt tauko, ei usean tunnin yhtäjaksoinen pelaaminen.

Teknisesti peli on saatavilla laitteille, joissa käyttöjärjestelmänä on Android 5.1 tai uudempi, ja käytössäni ollut versio oli 015. Nämä tiedot tekevät siitä kohtuullisen helposti lähestyttävän myös vanhemmalla yhteensopivalla laitteella. Käytännössä pelikokemukseen vaikuttaa silti näytön koko ja kosketuksen tarkkuus: pienellä ruudulla reitin piirtäminen voi tuntua ahtaammalta kuin suuremmalla puhelimella.

Arvioiden perusteella peli on saanut 4,5:n keskiarvon noin 7,2 tuhannen arvioijan joukossa, ja latauksia on kertynyt yli 5 miljoonaa. Nämä luvut eivät yksin ratkaise laatua, mutta ne kertovat, että sen nopeasti ymmärrettävä perusidea on löytänyt yleisön. Minusta suosio on ymmärrettävää juuri siksi, että peli tarjoaa välittömän palautteen ilman pitkää opetteluvaihetta.

Reitin piirtäminen vaatii enemmän kuin nopean sormen

Aluksi saattaa tuntua, että kyse on vain siitä, kuinka nopeasti vedän sormella ruudun poikki. Todellisuudessa parempi tulos syntyy, kun ajattelen liikkeen järjestystä. Jos kaikki kohteet pitää saada mukaan samaan suoritukseen, lähtöpisteen ja lopetuksen välinen yhteys vaikuttaa koko ratkaisuun. Kannattaa siis katsoa ruutua hetki ennen kosketusta eikä aloittaa ensimmäisestä näkyvästä kohteesta.

Hyödyllinen niksi on pitää sormi mahdollisimman rauhallisena vaikeassa kohdassa. Pieni ylimääräinen mutka voi muuttaa koko reitin, joten nopea korjaus kesken vedon ei aina auta. Minulle toimi paremmin se, että suunnittelin ensin kaksi tai kolme seuraavaa käännöstä mielessäni ja vasta sitten aloitin. Tämä tekee pelistä hieman pulmallisemman kuin sen toimintaluokka antaa ymmärtää.

Toinen käytännön havainto liittyy puhelimen asentoon. Pystyasennossa peli tuntuu luontevalta nopeaan pelaamiseen, mutta jos käsi peittää osan ruudusta, tarkkuus kärsii. Siksi pelaan haastavampia tilanteita mieluummin kahdella kädellä: toinen pitää laitetta vakaana ja toinen piirtää. Tämä ei muuta peliä, mutta vähentää turhia kosketusvirheitä.

Reilun kokeilun rajat ja ostamiseen liittyvät kysymykset

Peli on ilmainen, joten sen voi ottaa kokeiluun ilman ostohintaa. Tämä on selkeä etu ihmiselle, joka ei vielä tiedä, pitääkö yhden vedon tarkkuutta korostavasta pelistä. Ilmaisuus ei kuitenkaan yksin kerro, millaisia mahdollisia sovelluksen sisäisiä ostoksia tai muita kaupallisia ratkaisuja pelissä on, joten en tee niistä oletuksia. Käytännössä arvioisin ensin, tuntuuko itse reitin piirtäminen hyvältä; jos ydinteko ei innosta, mikään muu ei todennäköisesti tee pelistä sopivaa.

Samasta syystä en kutsuisi peliä kilpailullisesti reiluksi tai epäreiluksi ilman näyttöä sellaisista järjestelmistä. Minulle keskeinen kysymys on arkisempi: tuntuuko onnistuminen riippuvan omasta suunnittelusta ja kosketuksen hallinnasta? Alussa kyllä. Silti pieni näyttö, sormen peittämä alue tai kiireinen pelipaikka voi vaikuttaa omaan tarkkuuteen. Jos haluan arvioida omaa suoritustani johdonmukaisesti, pelaan samassa asennossa ja rauhallisessa paikassa enkä vaihda samalla kertaa sekä otetta että piirtotapaa.

Myös ikämerkintä kannattaa huomioida ennen kuin peli päätyy perheen yhteiseen laitteeseen. PEGI 12 antaa vanhemmalle hyödyllisen lähtökohdan sopivuuden arviointiin, mutta jokainen lapsi reagoi sisältöön eri tavalla. Minusta järkevin ratkaisu on katsoa peliä yhdessä ja päättää vasta sitten, sopiiko se kyseiselle pelaajalle. Näin ikäluokitus ei jää vain numeroksi, vaan toimii osana omaa harkintaa.

Kun uutuuttaan menettävä peli joutuu testiin

Ensimmäinen viikko on pelin vahvin vaihe, koska uudenlainen ajoitus ja yhden vedon onnistuminen jaksavat kiinnostaa. Kuukauden mittakaavassa kysymys muuttuu: palaanko peliin siksi, että siinä on jatkuvasti jotain uutta, vai vain siksi, että haluan vielä kerran onnistua? Kokemukseni perusteella jälkimmäinen selitys on lähempänä totuutta. Sen toistuva arvo perustuu oman suorituksen hiomiseen, ei laajaan sisältöön.

Tämä voi olla hyvä tai huono asia pelaajasta riippuen. Jos pidät lyhyistä haasteista ja haluat parantaa omaa tarkkuuttasi, peli voi pysyä puhelimessa pitkäänkin. Jos taas tarvitset uusia ympäristöjä, hahmoja, tarinallisia tavoitteita tai monipuolista etenemistä, alkuinnostus hiipuu todennäköisesti nopeammin. Se ei yritä olla täysimittainen toimintaseikkailu, eikä sitä kannata arvioida sellaisena.

Minulle jatkuva arvo syntyy pienestä rituaalista. Kun minulla on muutama vapaa minuutti, voin avata pelin ja testata, pystynkö ratkaisemaan tilanteen rauhallisemmin kuin edellisellä kerralla. Tällainen käyttö muistuttaa enemmän refleksien ja keskittymisen harjoittelua kuin perinteistä kampanjaa. Se on yllättävän miellyttävää, mutta samalla rajallista: kun oma tavoite ei enää tunnu kiinnostavalta, peli ei välttämättä tarjoa tarpeeksi muuta syytä jatkaa.

Pelissä on myös kiinnostava ristiriita. Hidastettu aika tekee toiminnasta helposti lähestyttävää, mutta se voi vähentää toimintapelien tavallista kiireen tunnetta. Jos odotat jatkuvaa painetta, räjähdyksiä ja nopeita päätöksiä, tämä tuntuu rauhallisemmalta. Jos taas haluat toiminnan, jossa suunnittelu tapahtuu sekunnin murto-osien sijaan hallitussa hetkessä, ratkaisu on onnistunut.

Millainen pelaaja saa tästä eniten irti?

Suosittelen peliä erityisesti henkilölle, joka pitää yhden säännön ympärille rakennetuista mobiilihaasteista. Se sopii myös pelaajalle, joka ei halua sitoutua tarinaan tai opetella kymmeniä kykyjä. Lyhyt pelituokio ennen junaa, kahvitauolla tai illalla ennen nukkumaanmenoa on sille luonteva paikka.

Sen sijaan jättäisin sen väliin, jos et pidä toistosta tai kosketusohjauksen pienistä epätarkkuuksista. Myös sellainen pelaaja, joka etsii pitkäaikaista etenemisjärjestelmää, moninpeliä tai syvällistä tarinaa, saa todennäköisesti enemmän tavallisesta toimintapelistä. Tässä ei ole mitään väärää; kyse on siitä, että Slow Mo Strike keskittyy yhteen temppuun ja yrittää tehdä siitä mahdollisimman tyydyttävän.

Vaihtoehtoihin verrattuna sen etu on välittömyys. Monissa toimintapeleissä käytän aikaa varusteiden parantamiseen, valikoissa liikkumiseen tai pitkien kenttien läpäisemiseen. Tässä voin siirtyä suoraan tilanteeseen. Haittapuoli on samalla selvä: kun yksi perusidea on nähty, vaihtelua on vähemmän kuin laajemmissa toimintapeleissä. Jos haluan rakentaa hahmoa tai edetä maailmassa, valitsen toisenlaisen pelin.

Kun pelituokio on vain pieni väli arjessa

Kuvitellaan tavallinen odotushetki: olen ajoissa tapaamisessa, mutta minulla ei ole tarpeeksi rauhaa aloittaa pitkää peliä. Tässä tilanteessa yhden reitin suunnittelu on sopivan kokoinen tehtävä. Voin keskittyä siihen hetkeksi, saada heti palautetta ja lopettaa, kun vuoroni tulee. Tärkeää on, ettei sovelluksesta tarvitse tehdä kokonaista iltaohjelmaa, jotta siitä saa jotain irti.

Toisenlaiseen arkeen peli sopii huonommin. Jos olen kävelemässä, juttelen jonkun kanssa tai yritän pelata samalla kun teen muuta, sormen tarkkuus kärsii ja huomio jakautuu. En suosittelisi reittien piirtämistä liikenteessä tai tilanteessa, jossa ympäristö vaatii tarkkaavaisuutta. Peli toimii parhaiten paikallaan ja lyhyen hetken ajan, jolloin ruudun katsominen ei kilpaile tärkeämmän tekemisen kanssa.

Hyödyllinen tapa pitää pelikokemus reiluna itseään kohtaan on erottaa suunnittelu ja suoritus. Ennen vetoa katson koko ruudun ja mietin, missä järjestyksessä reitti kulkee; vedon aikana en yritä keksiä suunnitelmaa uudelleen jokaisen liikkeen kohdalla. Jos huomaan tekeväni saman virheen kahdesti, pidän tauon sen sijaan, että alan piirtää yhä nopeammin. Tämä on pieni käytännön muutos, mutta se tekee yrityksistä harkitumpia.

Kuukauden jälkeen suurin haaste ei ole tekniikka vaan väsymys

Toistuva pelaaminen paljastaa, että uutuudenviehätys kantaa vain tietyn matkan. Aluksi jokainen onnistunut veto tuntuu pieneltä tempulta. Myöhemmin sama tunne ei synny automaattisesti, koska tiedän jo, miten perusidea toimii. Silloin pelin pitää nojata tarkkuuteen ja omaan haluun parantaa, mikä ei riitä kaikille.

Väsymystä aiheuttaa myös se, että keskittyminen on pelin ydin. Kevytkin haaste vaatii, että katson ruutua ja suunnittelen liikkeen. Jos olen väsynyt tai pelaan samalla kun teen jotain muuta, virheitä tulee enemmän. Peli ei siis ole paras mahdollinen taustalla pyörivä ajanviete. Se vaatii vähän huomiota, vaikka yksittäinen yritys olisi lyhyt.

Toisaalta juuri tämä keskittymisen vaatimus tekee siitä hyvän vastapainon automaattiselle selaamiselle. Kun huomaan avaavani jatkuvasti samoja sovelluksia ilman tarkoitusta, yksi tarkka reitti voi palauttaa huomion nykyhetkeen. En kutsuisi sitä varsinaiseksi rentoutuspeliksi, koska epäonnistuminen voi ärsyttää, mutta lyhyenä keskittymisharjoituksena se toimii.

Minun kannattaa myös vaihtaa pelin käyttörytmiä. Jos yritän pelata liian monta kertaa peräkkäin, alan piirtää reittejä liian nopeasti ja teen virheitä, joita en tekisi tauon jälkeen. Parempi tapa on pelata muutama yritys, sulkea peli ja palata myöhemmin. Tämä ei ole pelin virallinen ominaisuus vaan käytännön havainto, joka auttaa säilyttämään sen hauskuuden pidempään.

Ilmainen peli vaatii silti käyttäjän harkintaa

Ilmaisuus tekee kokeilemisesta helppoa, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että peli sopii kaikille. Ennen asentamista kannattaa miettiä, haluaako puhelimeen nimenomaan nopean yhden idean pelin vai jotain, joka tarjoaa enemmän sisältöä. Ilmainen lataus voi olla hyvä tapa testata, mutta oma aika on silti resurssi: jos perusmekaniikka ei tunnu miellyttävältä ensimmäisten yritysten aikana, pitkä käyttö ei todennäköisesti muuta kokemusta täysin.

PEGI 12 -merkintä on hyvä ottaa huomioon perheessä. Se kertoo, ettei peliä ole suunnattu aivan pienimmille, joten vanhemman kannattaa arvioida sopivuus lapsen iän ja herkkyyden perusteella. Itse pitäisin sitä ensisijaisesti nuorille ja aikuisille suunnattuna lyhyenä toimintahaasteena, jossa tärkein huomio liittyy tarkkuuteen ja ajoitukseen.

KAYAC Inc:n nimi näkyy kehittäjänä, ja pelin toteutuksessa on tunnistettavissa ajatus, jossa yksittäinen ele kantaa koko kokemusta. Se on kunnianhimoinen ratkaisu juuri siksi, että sisältöä ei voi piilottaa monimutkaisten järjestelmien taakse. Jos kosketus tuntuu epätarkalta tai reittien ratkaiseminen alkaa toistaa itseään, nämä asiat näkyvät heti.

Kannattaako se pitää puhelimessa pitkään?

Oma vastaukseni on varovaisen myönteinen. Slow Mo Strike: Knives in Time ansaitsee paikan puhelimessa, jos pidän lyhyistä, tarkkuutta vaativista toimintahaasteista ja hyväksyn sen, että pitkäikäisyys perustuu omaan kiinnostukseeni eikä laajaan sisältömäärään. Se on parhaimmillaan silloin, kun haluan yhden selkeän tehtävän ilman valikoiden, tarinan tai hahmonkehityksen ympärille rakennettua odotusta.

En kuitenkaan suosittelisi sitä pysyväksi pääpeliksi. Kuukaudesta toiseen sen arvo riippuu siitä, jaksanko edelleen suunnitella reittejä huolellisesti ja hakea parempaa onnistumisen tunnetta. Kun tämä tavoite menettää tehonsa, peli voi muuttua nopeasti sovellukseksi, jonka avaan vain satunnaisesti. Silloin laajempi toimintapeli tarjoaa enemmän syitä palata.

Jos päätät kokeilla sitä, aloita ilman kiirettä. Katso koko tilanne, hahmottele reitti ennen ensimmäistä kosketusta ja käytä taukoja, jos käsi alkaa hosua. Pelaa sitä lyhyinä annoksina sen sijaan, että yrittäisit puristaa kaiken irti yhdellä istunnolla. Näin sen vahvin puoli, tarkka ja tyydyttävä yhden vedon ratkaisu, säilyy kiinnostavana pidempään.

Lopulta peli ei vakuuta määrällä vaan rajauksella. Se ottaa hidastetun ajan, veitsien reitittämisen ja yhden onnistuneen suorituksen tunteen ja tekee niistä koko kokemuksen. Minulle se riittää mainiosti satunnaiseksi taukopeliksi, mutta ei korvaa monipuolista toimintapeliä. Sen paikka on puhelimessa niin kauan kuin haluan nopean keskittymishetken, en silloin, kun etsin jatkuvasti uutta nähtävää.